Campus02:ssa opiskelu on joiltain osin erilaista kuin Suomalaisissa ammattikorkeakouluissa. Suomessa on totuttu siihen, että yhteen lukuvuoteen sisältyy neljä jaksoa jotka koostuvat keskimäärin 5-7 kurssista. Jokaisen jakson lopulla on tenttiviikko/-viikot jotka koostuvat pelkästään tenteistä. Tenttiviikon jälkeen alkaa sitten uusi jakso ja uudet kurssit. Itävallan systeemi eroaa siinä, että täällä kurssien alut ja loput, kuin myös tentit sijoittuvat ihan miten sattuu lukukauden varrelle. Toisaalta se vähän tasapainottaa opiskelua, eikä täällä tarvi kärsiä neljä kertaa vuodessa kamalasta stressipiikistä tenttien takia. Mutta toisaalta täällä on kaikenaikaa takaraivossa se inhottava ja ahdistava tunne, että "pitää lukea" kun tenttejä on harva se viikko. Myös erilaisten ryhmätöiden ja projektien määrä aiheuttaa stressiä. Ja puhun nyt siis vain ammattikorkeakouluista, yliopistoilla on sitten taas erilaiset systeemit ja käytännöt.
Muuten opiskelu täällä on mielestäni melko samanlaista kuin Suomessa. Suurin ero on ehkä opiskelijoiden motivaatiossa Suomen ja Itävallan välillä. Täällä opiskelijat ovat tosi ahkeria ja huolellisia. He panostavat kunnolla koulutehtäviin ja ottavat kaiken tosissaan. Suomessa opiskelijat osaavat mielestäni ottaa vähän rennommin ja keskittyä ehkä vain niihin tärkeysjärjestyksessä ylimmillä sijoilla oleviin asioihin. Näin viime viikon keskiviikkona bussissa yhden miehen joka oli mun kanssa samalla englannin kurssilla (josta siis oli tentti viime keskiviikkona). Hän kysyi hermostuneena, joko olen aloittanut kokeeseen lukemisen ja kertoi että hän oli itse aloittanut lukemaan vasta edellisenä päivänä (siis viikkoa ja yhtä päivää ennen tenttiä!!). Vastasin hänelle että ei meillä ole Suomessa tapana aloittaa tenttiin lukemista kuin kolmea tai kahta päivää aikaisemmin, ja sain vastaukseksi epäuskoista räkänaurua...
Yksi asia mistä tykkään Campus02:ssa on sen pieni koko, mikä tekee paikasta jotenkin kotoisan. Tosi lyhyessä ajassa opin tuntemaan suuren osan kampuksella opiskelevista ihmisistä, ja heistä kaikista on jäänyt tosi positiivinen kuva. Opiskelijat täällä ovat tosi avuliaita ja tuttavallisia. Myös kampus rakennuksena on tosi viihtyisä, siellä on yllättävän mukava viettää pidempiäkin koulupäiviä. Vaikka kouluruokalan puuttuminen on melko suuri miinus... Ja se, että tietokoneiden ja kopiokoneiden käyttö täällä on todella vaikeaa ja työlästä Suomen kouluihin verrattuna.
Keskiviikkona kampuksella järjestettiin hyväntekeväisyysjuhla, jossa tarjolla oli juotavaa ja syötävää. Suurin osa opiskelijoista tuli luentojen tauoilla koulun aulaan syömään ja juomaan glühweinia. Tunnelma siellä oli ihanan kotoisa ja jouluinen. Jos jotain jään Grazista kaipaamaan niin se on ihmisten "yhteisöllisyys" ja se, miten kaikki tulevat tosi hyvin juttuun keskenään. Ja vaikka täällä on eri asemissa olevien ihmisten "hierarkia" vahvempi kuin Suomessa, niin siellä se vaan koulun rehtori tarjoili glühweinia tiskin takana ja rahasti asiakkaita.
-Laura
