Byrokratiaa, jonotusta ja lippulappuja

Kelit ovat olleet jälleen epävakaisia. Yhtenä päivänä saattaa olla +25 C ja shortsikelit, kun seuraavana taas +15 C ja sataa. TU Graz muisti opiskelijoitaan tällä viikolla infopäivillä, johon kuului paikkoihin tutustumista sekä järjestelmien käyttöopastusta. Tämän lisäksi kuluneen viikon aikana on tullut huomattua, että paikalliset rakastavat byrokratiaa, leimoja, jonottamista sekä erilaisia lappuja.

Kun olemme saapuneet Graziin asumaan, tulee meidän täyttää "Meldezettel"-lomake eli rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Tämä tulee toimittaa virastoon A paikassa A. Tämän lisäksi meidän täytyy rekisteröityä "Anmeldebescheinigung"-lomakkeella Steiermarkin läänin asukkaaksi, ja maksaa tästä ilosta 15 euroa. Tämä lomake on toimitettava ensimmäisen 4 kuukauden aikana virastoon B paikassa B. Asioita, jotka Suomessa voi hoitaa netissä...

Myös saksan kielikursseille ilmoittautumisesta on tehty melko hankalaa. Kerron pienen tositarinan eräältä aamulta. Saavuin kaverini kanssa koululle 08:30. Tarkoituksenamme oli tulostaa lappu, joka todistaa meidän opiskelevan TU Grazissa. Lappu, joka on saatavissa koulun tietokannasta omilla tunnuksilla. Lapun sijainnin löytäminen oli helppoa, mutta sen tulostaminen osoittautuikin hieman hankalammaksi. Ensimmäiset 10 minuuttia etsimme tulostushuonetta. Tämän jälkeen seuraavat 20 minuuttia kulutimme etsimällä paikkaa, josta tulostamiseen tarvittavia maksullisia tulostuskortteja saa. Näiden jälkeen meidän tuli enää saada k.o. lappu ulos tulostimesta. Kuulostaa helpolta. Osoittautui kuitenkin hieman hankalammaksi. Normaalisti tulostimella voit tulostaa dokumentteja tietokoneelta. Ei täällä. Sinulla tulee olla muistitikku mukanasi, jossa on haluttu dokumentti PDF-muotoisena. Tämän lisäksi sinun tulee syöttää tulostuskorttisi tulostimen kortinlukijaan. Tämän keksimiseen kulutimme 30 minuuttia. Kellon ollessa 09:30 poistuimme paikalta jatkamaan operaatiotamme seuraavaan paikkaan.

Kävelimme Grazin normaalin yliopiston kampukselle, jossa meidän tuli esittää äsken tulostettu lappu sekä henkilöllisyystodistus, jotta saisimme tunnukset kielikursseille ilmoittautumista varten. Hetken harhailtuamme löysimme haluamamme toimiston, sekä huomasimme, että myös muutama muu oli halukas menemään kyseiseen toimistoon. Seuraavat 45 minuuttia vietimme jonossa. Lopulta pääsimme hoitamaan asiamme, ja saimme PIN-koodin, jolla voimme vahvistaa tunnuksemme verkossa. Kokonaisaika operaation suorittamiselle oli noin 3 tuntia. Vain sen takia, että saat verkkotunnukset, joilla voit ilmoittautua kielikurssille. Helppoa, eikö?

Illalla kulutin vielä aikaa tehdäkseni tunnukset palvelimelle. Kurssien valinta alkoi tänä aamuna kello 13:00, ja meitä oli opastettu olemaan palvelimella juuri sillä kellonlyömällä, sillä kurssit ovat todella suosittuja, eikä niille välttämättä pääse, ellei ole heti ilmoittautumassa. 12:55 alkaen hakkasin päivitä-nappia, jotta pääsisin kurssille. Ilmeisesti muutama muukin teki näin, sillä tasan 13:00 ilmoittauduin kurssille, ja minua ennen sen oli tehnyt jo 4 muuta. Ryhmän koko on 26 henkilöä, mikä tuli varmasti hetkessä täyteen. Mielestäni operaatio "ilmoittaudu kielikurssille" oli tehty hiukan vaikeaksi, kun on tottunut muuhun. Ja unohtui vielä mainita, että kurssille osallistuminen maksaa 60 euroa. No, toivotaan että kurssista jää jotain muutakin päähän kuin tämä ilmoittautumisen kanssa säätäminen.

Takaisin muihin aiheisiin. Viime sunnuntaina tuli käytyä Plabutsch-nimisellä kukkulalla, jolla on korkeutta 763 metriä (http://www.maussermost.at/seiten/frame2_new.htm). Tie, joka johtaa ylös on noin yhden auton mentävä 5 kilometriä pitkä serpentiinitie. Ylhäällä sijaitsee yksi kahvila, jossa on näköalatasanne, jonka näkymä avautuu kaupungin ylle. Kukkulan maastoissa on myös paljon lenkkeily-, patikointi- sekä pyöräilyreittejä. Monet paikalliset viettivät sunnutaipäiväänsä ulkoillen maastossa. Koko matkantekomme ajan paistoi aurinko, mutta juuri saavuttuamme näköalatasanteelle räpsimään kuvia, alkoi päivän kestänyt vesisade. Ei yllättänyt.

Tänään kävimme pyörähtämässä myös korkeissa maisemissa toisella puolen kaupunkia. Samalla tuli testattua uutta GoPro-kopiokameraa, joka saapui tällä viikolla. Paketin tuleminen Suomesta kesti noin viikon, sillä kameran litium-akku esti paketin kuljetuksen lentokoneella. Kameran testin ohella tuli nähtyä muutamia huikeita maisemia, sekä räpsittyä muutama hassu kuva.

Meniköhän oikein päin?

Ainaskin yritettiin hymyillä.

Hupsista. Ilmankos kesti hiukka kauan.

Paikallista jonotuskulttuuria.

Joka asiaan tarvitsee oman kortin...

Bambeille oli rakennettu lepopaikka kukkulalle.

Kaupunkia korkeammalta kuvattuna. Keskellä oleva vihreä kukkula on Schlossberg.

Saderintama, jota MELKEIN ehdittiin karkuun.

Sade ei pilannut tuorepuristettua omenamehua.

Käskin ottaa kuvan haltuun. Tyylikkäästi toteutettu.

Aukinaisia ikkunoita ja Arnold

Toisen viikon alku on ollut sateinen. Vettä on tullut lähes taukoamatta ja kaatamalla. Laura on ollut koulussa ja meikäläinen on rötväillyt kämpillä ja käynyt reenailemassa. Ollaan kuitenkin päästy kaupungille pyörimään kiitos suhteellisen toimivan julkisen liikenteen verkoston. Bussi lähtee noin 50 metrin päästä kotiovesta. Eikä matka keskustaan (noin 3 kilometriä) ole liian pitkä käveltäväksi, mikäli on hyvä ilma. Lisäksi haimme paikallisen "nuoriso-kortin" joukkoliikenteeseen, jolla esimerkiksi junamatkat saa puoleen hintaan.

Pyykinpesu meidän taloudessa hoidetaan nykyisin amerikkalaistyylisessä itsepalvelupesulassa keskustassa. Käyntitiheys on noin kerran viikossa ja koneellinen maksaa 4,5 euroa omilla pesuaineilla, mikä on kohtuullisen hintaista. Tämä kaikki sen takia, koska emäntämme rouva Lechner veloittaa alakerrassa pestävistä pyykeistä 4 euroa kilolta. Näin ollen koneellinen maksaisi 24 euroa, josta kertyy nykyisellä pesutahdilla noin 100 euroa kuussa, joka on liikaa. Joten uhraamme tunnin viikosta pyykinpesulle tässä "laundromatissa".

Viikonloppuna käytiin muiden suomalaisten kanssa katsomassa paikallista iltaelämää. Kaupunki oli kuitenkin molempina viikonloppuiltoina melko hiljainen, vaikka lauantaina järjestettiin paikalliset festivaalit, jossa paikalliset pukeutuivat kansallispukuihin. Ehkä emme ole vielä löytäneet ihmisten suosikkipaikkoja?

Torstaina kävimme kahden muun lappeenrantalaisen kanssa tutustumassa maailman ainoaan Arnold Schwarzenegger - museoon Thalin kylässä aivan Grazin ulkopuolella (http://www.arnieslife.com/). Matkaa keskustasta museolle on noin 8 kilometriä. Museo on perustettu Arskan lapsuuden kotitaloon. Museossa on 5 eri huonetta, joissa on esineitä ja kuvia Ison A:n elämän eri vaiheista. Museo oli jaoteltu lapsuuteen ja nuoruuteen, kehonrakennukseen, elokuviin sekä kuvernöörinä olemiseen. Museossa tuli jaahasteltua hetken aikaa ja otettua muutamia hassuja kuvia.

Museon jälkeen kävimme läheisellä Thalersee-järvellä kiertämässä ns. luontopolun tai lenkin joka kulki järven ympäri. Reitti oli mukavan näköinen esimerkiksi juoksureitiksi. Järven vesi tosin oli tosi ruskeaa ja sameaa, sekä tämä ns. järvi oli suomalaisessa mittakaavassa ehkä pikemminkin lampi. Lenkkeilyreitin lisäksi järven ympäristössä oli kahvila/ravintola sekä mahdollisuus vuokrata polkuveneitä.

Eilen kotiin tultuamme ihmettelimme kun kaikki kämpän ikkunat olivat sepposen selällään. Tänään aamulla kello 09 aina yhtä mukava emäntämme rouva Lechner tuli sisälle omilla avaimillaan avaamaan ikkunoitamme. Hän alkoi huutamaan siitä, ettei täällä on tuuletettu väärin ja valoja poltetaan pitkin päivää. Mielestämme rouvan toiminta on melko mielivaltaista, sillä asumuksemme on kuitenkin huoneistohotelli. Ja rouva ei ole kyseisistä asioista antanut minkäännäköisiä ohjeita aiemmin, eikä asunnossamme ole minkäänlaista koneellista ilmastointijärjestelmää. Ehkä tämäkin kuuluu paikalliseen kulttuuriin, vai onko mahdollisesti säästetty väärässä paikassa?

Sacher-kakkua ja kermavaahtoa vanhassa kaupungissa.

Laura vahtimassa pesukonetta.

Terminaattori x 2.

Poseerauksien harjoittelua.

Paikallinen katu.

Iso ja pronssinen Arska.

"Mikä niillä kestää?"

Thalersee-järvi.

Sama lammikko eri vinkkelistä.

Puita ja vettä.

Vene jossa isoA kosi nykyistä ex-vaimoaan.

Ravintola Thalerseen rannalla.

Ensimmäinen viikko takana

Saavuttiin Graziin viime perjantaina Euroopan roadtripin päätteeksi. Meidän matka numeroina: 3240 kilometriä, 6 maata, 2 ruokamyrkytystä, lukematon määrä huoltoasemapysähdyksiä ja tunneleita.

Lähdettiin siis Suomesta 31.8. Nissanilla taittamaan Turun kautta Tukholmaan, ja Tukholmasta Ruotsin ja Tanskan läpi Pohjois-Saksaan jossa yövyttiin perhetutun luona. Aamulla aikaisin matka jatkui Saksan Autobaanojen halki kohti Karlsruhea, viimistä sataa kilometriä tosin vähän hidasti n. 6 hätäpysähdystä, Kallen pahoinvoinnin takia... Hotellilla sama meininki jatkui aina yön pikkutunneille asti, jolloin mahapöpö yllätti mutkin.

Romanttisen hotelliyön jälkeen aamulla vointi oli kuitenkin sen verran freesi että jatkettiin matkaa kohti Sveitsin St Gallenia, jossa pysähdyttiin kahden yön ajaksi kuittailemaan univelkoja ja yleistä matkaväsymystä. Kuvia matkalta ei valitettavasti kertynyt jostain syystä ollenkaan?

Perjantai-iltana siis saavuttiin Graziin ja asetuttiin meidän asumukseen, Pension Lechneriin. Ensimmäiset päivät sujuivat pitkälti perus byrokratian parissa ja kaupassa ravaten. Kierreltiin myös jonkin verran kaupungilla parin muun Lappeenrantalaisen opiskelijan kanssa.

Maanantaina kivuttiin porukalla Kaupungin "maamerkin" Schlossbergin eli linnoitusvuoren huipulle, josta näkee kaupungin kattojen ylle ja vähän pidemmällekin, tässä hieman kuvasatoa kyseiseltä retkeltä:

Die Insel in der Mur. Lauantai-iltana käytiin Grazin läpi kulkevan Mur -joen keskellä tönöttävässä ravintolassa juomassa lasilliset. Rakennus on kuulemma alunperin suunniteltu Hudson -jokeen, mutta jostain syystä sitä ei Hudsoniin haluttu, ja sen pienennetty versio päätyi Graziin.

Tänään mulla alkaa ensimmäiset luennot Campus 02:ssa. Koulua on pääosin viikonloppuisin, koska suurin osa opiskelijoista on työssäkäyviä aikuisopiskelijoita, joiden mukaan kurssitarjonta on suunniteltu. Kaikki valitsemani kurssit on englanniksi, jännityksellä odotan millaista koulunkäynti on täällä! Kallella koulu alkaa vasta lokakuun alussa, joten se saa ottaa vielä rennosti ja tutustua rauhassa kaupunkiin.

-Laura